Rakas julkinen päiväkirja 20.5.2014 plus opetustarina

 Rakas julkinen päiväkirjani 20.5.2014


Mä istun nyt Lontoo-Helsinki väliä koneessa ja mietin viimeistä kolmeviikkosta Losissa.. Kun mä lähdin reissuun, niin päätin pistää mun chillaus/ihaaaaanSaamaaa- moden päälle, ja näin jälkikäteen mietittynä mä onnistuin siinä loistavasti. Mulla ei ollut koko loman aikana pakko tehdä mitään, mä valmistin hartaudella ja söin nauttien mun jokaisen aamupalan. Mä annoin itelleni luvan päivittää mun vaatekaappia, mikä on mielestäni ihan oikeutettua vuoden ostolakon jälkeen. Kävin ulkona syömässä jos siltä tuntu. Näin kivoja kavereita. Join viiniä. Nukuin pitkään jos huvitti. Käytiin muutamaan otteeseen biitsillä, hengattiin muutama päivä poolilla. Laittauduttiin nätiksi ja käytiin ulkona. Chättäilin läpällä tinderissä. Ja bailasin..

 Toi bailu osio yllätti meikäläisen ja oon skidisti ylpeä etten oo ihan täysin mummoutunut, vaan tarpeen vaatiessa osaan mukautua tunnelmaan ja antaa palaa.. Sitäpaitsi ennen ku mä oon jotenki bailannut vähän enemmän, niin on jälkeenpäin ollut aina jäätävät morganit ja oon miettinyt mitä kaikkea on tullut tehtyä ja kuin hirveeltä on tullut näytettyä. Nyt tässä ihanassa kevyessä ja autuaassa mielentilassa ei vois vähempää kiinnostaa. Pääasia on että kivaa oli. Sitäpaitsi näin kuvia selaillessa mä näytän kaikissa ainaskin onnelliselta ja sehän riittää.

 Toisin sanoen, lomani oli oikein onnistunut ja nyt voi hyvillä mielin palata ihanaan arkeen sekä suomen kesään :)

Ehkä eniten koko reissusta mulla jäi mieleen nyt viime sunnuntai. Jälleen kerran mun arkisto kasvoi yhdellä opetustarinalla.

   Yksi Nellin hyvä kaveri Dave sattuu olemaan Jamie Foxxin paras ystävä sekä oikea käsi. Dave kutsui meidät sunnuntaina Jamien kotiin poolille hengaa.. Me ajateltiin että siellä on jotkut isommat kekkerit menossa, mutta se olikin vajaa parinkymmenen hengen chillaustuokio, mikä oli sinänsä ihan kiva kun mun bailukiintiö alkaa olee täysi vähäksi aikaa. Vuosi sitten kun olin losissa ja mentiin käymään Jamien luona ekaa kertaa, niin tottakai pikku suomityttöä jännitti, varsinkin kun olin silloin just tsäkällä katsonut Miami Vicen :D Nyt ei enään jännittänyt, mutta oli kyllä kiva kun olin just lukenut herrasta kertovan neljä aukeamaa pitkän artikkelin ja tajunnut kuinka hieno ja fiksu tyyppi se onkaan. Mielipiteeni vain vahvistui herran läsnäollessa. Hyvä, ystävällinen ja läsnäoleva energia sekä kohtelias ja vieraistaan huoltapitävä asenne on tänäpäivänä ihailtavaa keneltä tahansa. Mutta sillon kun sen kohtelun saa koko maailman tuntemalta Oscar voittajalta sen jäätävän upeassa lukaalissa, niin ei voi muuta kuin kunnioittaa syvästi. Mr. Foxx piti huolta että kaikilla oli juotavaa ja syötävää koko ajan. Ekana tilattiin läjä pizzaa ja illalla se kävi hakemassa kunnon sapuskat kun hengattiin sen studiorakennuksessa. Mun lautasella ei ollut pihviä ja Jamie luuli, että sen takia kun se loppui kesken, joten hän reippaana jakoi mulle omastansa. Vaikka mä en enään hirveesti lihaa syökkään, niin tässä tapauksessa söin mukisematta :D Ennen kuin mä olin edes syönyt, niin Jamie oli jo korjaamassa ruokaboxeja ja muiden lautasia...
 Siellä me sit hengattiin, kuunneltiin parin musatyypin tekemiä sairaan hyviä biittejä ja seurattiin vieressä kun ne alkoi leikittelemään biittien ympärille rakennettavalla musalla. Vähän ajan päästä koko jengi seurasi haltioituneena kun Mr. Foxx pichasi parille elokuvatuottajalle jotain uutta tulevaa animaatiota eläytyen niihin kohtauksiin ja soittaen välissä taustamusaa. Sen verran lahjakas tyyppinä, ettei se momentti unohdu helposti.

 Mä olen nyt sitten livenä päässyt todistamaan kuinka noin jäätävän lahjakas ja menestynyt voi olla samaan aikaan kohtelias ja lämminhenkinen asettamattaan itseään kenenkään yläpuolelle. Aika varmasti se on yksi hänen menestyksensä salaisuuksista.. Tälleen ms Lifelinen näkökulmasta, pisteitä tietysti nosti sen pihalla oleva koriskenttä missä Jamie kuulemma järjestää silloin tällöin hyväntekeväisyysturnauksia.

 Mä tykkään miettiä kaikkia momentteja jonkunnäköisinä opetushetkinä, siksihän me tänne tullaan.. Tietteks työ, kasvamaan ihmisinä ja sieluina. Mä uskon, että olisin ymmärtänyt olla ikinä enään asettamatta itseäni kenenkään yläpuolelle. Mutta jos tän tarinan oli osuttava mun tielle varmistamaan homma, niin kiitos siitä. :)
Jokainen elävä olento tällä pallolla on saman arvoinen ja jossa ymmärrät sen, teet itsellesi suuren palveluksen. Jos joku sun tielle osuva ei sitä ymmärrä vaikka suo huonosti kohdellessa, se ei ole sun murhe. Jokainen meistä vastaa vain omasta käytöksestään ja kaikki vain ei ole tarpeeksi kypsiä moiseen käytökseen. Harmi niille.

 Tän nyt vois summata vaikka näin: Iso kiitos Nellille ja muille Losilaisille ihanasta kolmeviikkosesta <3 JA Jamie Foxx on kingi. Plus kaikki terävimmät teistä oppi kans jotain :)

Paripäivää sitten mä hengasin siellä lukaalissa ja nyt mulla on meneillään 11 tunnin työpäivä silmät ristissä.. Ei voi puhua mistään pehmeästä laskusta :D noh, elämä on

Ps. Ihanan raikkaalle täällä tuoksuu ja kaikki on vihreenä! Se olla suomen kesä ny, jihuuuu!
-Jepa

Tässä ollaan herran vaatimattoman eteisen portailla.. Sopivasti joku keiju kävi sensuroimassa mun naaman :)

Onnellisuusläpän avaamista

 Hellurei ja hellät tunteet! Nyt jos vähäänkään on käynyt täällä kuikuilemassa, varmaan tajuaa, että mulla on menossa jonku näköinen onnellisuusläppä. Mä haluisin nyt selventää vähän, että miksi ja mistä kaikki lähti..

 Silloin reilu puolitoista vuotta sitten kun mä rupesin kelailemaan näitä kaikkia maailman epäoikeudenmukaisuuksia, mä näin niin paljon surua tässä maailmassa. Keskityin silloin kehitysmaihin, nälänhätään, koulutuksen puutteeseen, naisten kaltoinkohteluun, tiedäteks työ.. Niihin kaikkiin juttuihin mihin yleensä järjestöt kerää varoja. Projektia miettiessäni halusin löytää keinon miten saada jengi enemmän kiinnostumaan muiden auttamisesta, jotta me voitaisiin elää mahdollisimman balanssissa tällä meidän pikku planeetallamme. Jostain syystä mun takaraivossa oli jo valmiiksi ajatus siitä, että auttaminenhan tekisi meistä länkkäreistä onnellisempia. Mun piti alkaa tutkimaan hommaa, jotta saisin mun ajatuksille varmennusta. Sillä tiellä ollaan edelleen ja takaisin ei ole menemistä.

 Onnellisuuden opiskelu on ollut ehkä siistein asia mitä mä olen koskaan päättänyt tehdä. Samalla siihen liittyvät tilastot on ehkä masentavinta mitä mä olen ikinä kuullut. Sattumoisin aloitin just yhden kirjan, missä summattiin homma niin hyvin, että mun ei tarvitse säveltää:

    Tyytymättömyys, stressi ja masennus

 Masennus on ottanut valtaansa uskomattoman suuren osan läntisen maailman ihmisistä. Noin 10 prosenttia väestöstä voi odottaa sairastuvansa masennukseen seuraavan vuoden aikana. Ja näyttää siltä, että tilanne vain pahenee. WHO:n arvion mukaan masennuksesta on tullut toiseksi pahin terveyshaitta vuoteen 2020 mennessä maailmanlaajuisesti. Alle kymmenessä vuodessa masennus kuormittaa niin yksilöitä kuin yhteiskuntaakin pahemmin kuin sydäntaudit, reumatismi ja monet syövän muodot. 

  Aikaisemmin masennukseen sairastuttiin pääasiassa myöhäiskeski-iässä. Nykyisin siihen sairastutaan ensimmäistä kertaa keskimäärin 25- vuotiaina, ja huomattava määrä sairastuu jo teini-iässä.

Masennus on sitkeä sairaus. 15-39 prosenttia sairastuneista sairastaa sitä vielä vuoden kuluttua taudin alkamisesta. Noin viidennes sairastaa masennusta vielä kahden tai useamman vuoden kuluttua - jolloin sairautta kutsutaan krooniseksi masennukseksi. Huolestuttavinta on se, että masennusta sairastaneilla ihmisillä on taipumus sairastua uudelleen. Uudelleensairastumisen riski on 50 prosenttia - vaikka henkilö olisi parantunut täysin.

  Masennus vaatii veronsa, mutta sen sukulaissairaus - krooninen ahdistuneisuus - yleistyy myös huolestuttavissa määrin. Lasten ja nuorten ahdistuksen keskimääräinen taso on niin korkea, että 1950- luvulla se olisi määritelty sairaudeksi. Ei ole kovin kaukaa haettua olettaa, että muutaman vuosikymmenen kuluttua pidetään normaalina olotilana sitä, että ihminen on onneton, stressaantunut ja ahdistunut - sen sijaan, että hän olisi onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. 

  Mark Williams & Danny Penman - Tietoinen Läsnäolo, löydä rauha kiireen keskellä

 Siinä vähän purtavaa.. Sitten kun tiedetään myös se, kuinka mielentila vaikuttaa muuhun ruumiiseen ja muiden sairauksien kehittämiseen - voisi todeta, että ei meillä länkkäreilläkään hyvin mene. Suorastaan surullista ja säälittävää sanoisin. Mä en rehellisesti tiedä kumpi säälis kumpaa enemmän - Länkkärit kehitysmaalaisten huonoja oloja, vai ne meitä jos saisivat tietää mitkä valmiudet meillä on tullessamme tähän maailmaan ja silti masentuneisuus on pikkuhiljaa meidän suurin vitsaus. Mä veikkaan et siellä pudisteltais päätä meidän suuntaan säälin kiilto silmissä. 

 Jos mun pitäisi nimetä vain yksi syyllinen tähän idiootti jamaan mihin me ollaan päästetty tää ihmiskunta ja maapallo - olisi se kulutuskulttuuri. Naama pokkana jengille syötetään, että niistä tulee onnellisempia ja parempia jos ne vain omistaa mahdollisemman paljon. Siihen tarvitaan massii, mihin taas tarvitaan työmenestystä luomalla lisää kulutettavaa.. Jotta menestyisi, pitää uhrata aikaa, paljon aikaa, ihmissuhteita ja niitä pieniä hetkiä joilla on oikeasti merkitystä. 

 Eli siis, ole parempi, omista mahdollisimman paljon, massii, kuluta, menesty töissä.. Ja jengi sulattaa sekä nyökyttää. Arvaa kuinka monta pointtia osuu oikeeseen onnellisuus tutkimuksissa? Aivan, nada. Massi kyllä jossain määrin tiettyy poittiin asti, mutta luulen että sekin johtunnee nimenomaa siitä kulutuskulttuurista. Noh, mitäs me sitten uhrataan.. Aikaa, ihmissuhteita ja ne merkitykselliset hetket.. Nyt arvatkaa, et onko ne nimenomaan ne onnellisuuden buustaajat? Khyyyl. Aika nurinkurinen tilanne meillä, eikö? Länkkärikulttuuri puputtaa meille muka faktoja siitä millainen meidän pitäisi olla, mistä meidän pitäisi tykätä, miltä meidän kuuluisi näyttää, mitä meidän pitäisi omistaa.. Ja sitten me vielä eletään siinä illuusiossa, että kaikilla muilla on se kaikki - kiitos sosiaalisen median. Nähdään muilta vain profiilit, ja verrataan sitä koko omaan elämänkertaan ja onnistumiseen.. Illuusio onnellisuudesta on syntynyt - vähemmästäkin ahdistuisi. Nyt ei varmaan enään ihmetytä noi masentuneisuus luvut?

Eli siis kulutuskulttuuri ei ole hyväksi meille. Se ei ole myöskään hyväksi kehitysmaille joilta isot länkkäriyritykset kylmästi pöllii luonnonrikkauksia. Vähiten kulutuskulttuuri on hyväksi maapallollemme ja jokainen varmaan tajuaa että miksi. Mä olen jo paasannut siitä, niin enään en jaksa. Isoin läppähän tässä on se, että valtiothan ovat hätää kärsimässä, jos kulutuskulttuuri vähenee.. Hirrrrrvee järkytys kun Stokkan hullarit eivät päässeetkään tavoitteeseensa tänävuonna. Mainontaa on lisättävä, onnellisuusilluusiota buustattava.. Näätteks työ tän saman oravanpyörän kun mä nään? Eli käytännössä pitäs valita: Tyytyväinen valtio vai paremmin voivat ihmiset sekä maapallo?

 Valtio: Teidän pitää kuluttaa ja menestyä, jotta me voidaan hoitaa teidän sairauksia ja kouluttaa teitä menestymään! 

 Mun päässä pyörii: Kiitsa hei ihanasta ajatuksesta, mutta eikö teitän pitäisi helpoittaa ihmisten terveyden hoitoa lisäämällä opetussuunnitelmaan onnellisuutta (sitä oikeata versiota) ja vaikka alentamalla kunnon ravinnon verotusta, eikä suinkaan lisäämällä hyllyihin GMO paskaa mikä tutkitusti lisää sairastelua?? Ja mitä koulutussuunnitelmaan muutenki tulee, on tutkittu että mieleltään terveet ja onnelliset ihmiset menestyvät muita paremmin, niin elämässä kuin bisneksessäkin.. Onnellisuuden opettaminen jo peruskouluissa todennäköisesti vähentäisi syrjäytymistä ja samalla mahdollisten tulevien sosiaalituilla elävien määrää.. Win Win Valtiolle! Mites sitten valitio tämä suomen alkoholiongelma? Tällähetkellä menettelykeinonanne on erään ison työryhmän elinkeinon vaikeuttaminen, vaikka varmasti hyvin tiedätte, että alkoholistit eivät paljon pennosiaan ravintoloihin tuhlaile. Eikö tässäkin pitäisi panostaa siihen ennaltaehkäisevään seikkaan? Näin maalaisjärjellä voisi kuvitella, että masentuneisuus lisää riippuvuusalttiutta aineisiin, jotka turruttaa aivotoimintaa, esim. alkoholi. Eli tässäkin tapauksessa sen oikean onnellisuuden opettaminen jo peruskoulussa voisi vähentää alkoholismia ehkä muutamaa astetta paremmin kuin ravintoloiden aukioloajat.. Korjatkaa nyt herranjumala joku, jos mä olen ihan hakoteillä? Noniin valtio, mä nyt yritän summaa tän sulle jotenkin jotta menis perille.. Jos kekityttäisiin sen onnellisuus illuusion luomisen sijaan oikean onnellisuuden opettamiseen, ehkä teidän kuluttamisesta tulevat verovarat pienenisivät, mutta myös paljon kulueriä lähtisi.. Plus teillä olisi paremmin voivat ja terveemmät kansalaiset, jos se nyt mitään teille merkkaa? Tää on ehkä pitkällä tähtäimellä mietittyä, mutta niin on meidän pallon tulevaisuuskin, eikö?

 Mä olen myös törmännyt toiseen oravanpyörään tässä vuoden mittaan.. Huomattavasti positiivisempaan sellaiseen. Kaikennäköisten erinlaisten tutkimusten mukaan toisten auttaminen, merkityksellisen työn tekeminen ja oikeat valinnat (esim. kuluttamisessa) lisää huomattavasti henkilökohtaista onnellisuutta (niin kun mun pikku aivot silloin alussa jo päättelikin). JA mitä tasapainoisempia ja onnellisempia ihmiset ovat, sitä enemmän he haluavat auttaa muita.. Jos mun täytyy valita näistä kahdesta oravanpyörästä, niin haluan tämän. Ja tää positiivari uskoo, että se on täysin mahdollista. Mä uskon ihmisten hyvyyteen. Ehkä jengii pitää vähän ohjata parempaan suuntaan ja muistuttaa siitä että me ollaan tultu tänne kokemaan elämän kallisarvoinen lahja ja meidän perus mielentila kuuluisi olla onnellinen.

 Mä olen kahdessa, ihan järkevän oloisessa artikkelissa, törmännyt samaan ennustukseen: tulevaisuuden bisneksessä kovimmat tekijät tulee olemaan onnellisuus, hyväntekeväisyys ja eettisyys.. Ne sanat saa mut uskomaan tähän maailmaan. Ja lämmittää muutenkin kivasti mieltä, koska Our Lifeline Projekti tulee käsittelemään kaikkia noita alueita :)

 Noniin, tulen siis tulevaisuudessa höpöttämään paljonkin onnellisuudesta ja nyt olen mielestäni tarpeeksi hyvin perustellut että miksi. Mä aidosti olen sitä mieltä että peruskoulussa kuuluisi opettaa onnellisuutta yhtenä pääaineena. Lapsista se muutos lähtee ja syvä kunnioitus kaikille, jotka sydän mukana heidän parissa työskentelee. :)

 Ihanaa Kevättä kaikille! Ja ei hätää, mä tuon viimeistään sen auringon mukanani kun tulen takas toukokuun lopussa! :P

-Jepa

Rakas julkinen päiväkirja 29.4.2014

Tietteks työ sen fiiliksen kun kaikki on hyvin.. Arki ei ahdista ja sä tykkäät kaikesta mitä puuhailet, koska sä olet vain päättänyt puuhaa kaikkee mistä tykkäät.. Sit sun ympärillä on läjä ihmisiä kenestä sä dikkaat täysii ja nekin dikkaa susta, koska sä olet vain päättänyt viettää aikasi sellasten kanssa.. Sä näät joka päivä kuin sun hyvä buugi vaikuttaa jengiin sun ympärillä ja pääset asioimaan vain ihanien tyyppien kanssa.. Pimeästä talvesta on just selvitty positiivisella mielellä, vaikka ennen hymy oli herkässä vain auringon läsnäollessa. Nyt kun aurinko on saapunut pohjolaan niin voi sitä ylitsevuotavan ihanaa fiilistä kun päräytät pystyyn aamu seiskalta ja kyhäät sun aamupirtelön.. Matkalla duuniin puut on jo alkanut vihertää, linnut laulaa ja aurinko lämmittää.. Sun tehtävä on vain hymyillä ja arvostaa sitä näkyä. :)

 Nii, toi fiilis mulla on nyt ollut.. Mutta kun tohon lisää vielä sen faktan, että mä olen nyt matkalla Los Angelesiin kolmen viikon lomaa viettämään. Siellä muo odottaa toinen läjä ihania tyyppejä joita on ollut kova ikävä. Edessä on aurinkoa, juhlaa, lukemista, kirjoittamista, zillii, lenkkeilyy ja nauramista.. Tää ei ole mikään arkea pakoon - hommeli, vaan tää on elämää.. Mä en osaa kuvailla sanoin miltä musta tuntuu.. Mutta mä olen aika varma, että tältä elämän kuuluukin tuntua. Tätä varten mä olen joskus päättänyt päräyttää tälle planeetalle.

Mä olen niin kiitollinen itselleni siitä, että joskus päätin kouluttaa mun mielen ja miettii elämän tarkoitusta. Ja tää mun fiilis ei ole ainoastaan mun etuoikeus. Se on meidän kaikkien oikeus ja täysin saavutettavissa. Mä lupaan opettaa teitäkin jahka mä jengaan.. Nyt luulis että on aikaa kirjoitella :) Mun blogin teema on Hyvää Knnattaa Odottaa :D Viimisestä postauksesta näköjään viis kuukautta.. Hehheh

Mut joo, tää postaus olis ollut ehkä liian ällö naamakirja statukseksi, enkä halunnut pakottaa ketään lukee tätä :D Kiitos sulle joka luit <3

Ihanaa kevättä kaikille! -Jepa

Mun kentälle saattojengi.. Haha mun mummikin yrittää käsimerkkiä :D <3

Ego vastaa huutaja, huutaja voitti :) Kiitos 2013.

  "Today is the first blank page of a 365 page book. Write a good one"… - Paineita.. Paineita.. :D

 Tedättekö, pää täynnä ajatuksia ja sit kun ne pitäisi kirjottaa muiden ymmärrettäväksi, lyö tyhjää.. Mä yritän saada tän sekamelskan jotenki ulos.

Viime vuoden alussa mä tein itselleni hiljaisen lupauksen. En ikinä kelannut kertovani sitä kenellekkään ku se tuntui vähän hölmöltä. Ja tässä sitä nyt ollaan lörpöttelemässä. Tosin jossain vaiheessa mä tajusin, että mun lupaus oli ehkä nerokkain ja paras lupaus mitä mä olen kenellekkään ikinä tehnyt. Lupasin tutustua itseeni…Jep. En tiennyt että samalla mun maailmankuva mullistuu täysin ja mä löydän joka puolelta taikaa.. Enään muo ei harmita kun ei tullut kirjettä Hogwartsiin :D

 Kaikki alkoi noin puolitoista vuotta sitten kun mulle tuli tunne. Mulle tulee aina välillä joku tunne ja vaikka mä yritän "järjellä" taltuttaa sen, niin se ei mene pois ennen kuin mä toteutan sen.. Nyt oon kyllä oppinut, että paras vaan totella sitä tunnetta, koska aina jälkeenpäin mulle selviää sen tarkoitus vaikka aluksi sitä ei tajuisikaan.. Noh sillonen tunne oli se, että muo alkoi ahdistamaan kaikki mun tavarat. Vähän aikaa mä sitä tunnetta ihmettelin, mutta ei auttanut muuta kuin antaa pois/myydä kaikki. Jopa suurin osa vaatteista.. Ihan jotkut henkilökohtaiset jutut mä kiikutin mummin kellariin ja pari jotain muutakin tavaraa mistä en muka raaskinut luopua.. Nyt en oikeasti enään muista, mitä ne ees oli :D Olo keveni niin paljon ja tiesin, että nyt oli aika kääntää sivua. Viime uuden vuoden vaihteessa tajusin sen tunteen tulevan siitä, että joku mun sisällä huusi. Päätin tutustua huutajaan.

 Elämän opiskelun, filosofisten kirjojen, onnellisuuden tavoittelun, syvällisten keskustelujen ja miettimisen kautta mä olen tutustunut siihen huutajaan. Ja musta on ollut ihana huomata, että mähän tunnen sen jo. Kaikki lapsuuden unelmat ja haaveet ja ajatukset maailmasta on taas kirkkaana mielessä. Ne oli joutunut vähän sivuun mun egoni tieltä, joka on muokkautunut yhteiskunnan asettamista tavoitteista ja paineista. Nyt mä olen tarpeeksi viisas tajuamaan, että mun ego ja minä ollaan kaksi eri asiaa. Ja tunnistan aina tilanteista kumpi puhuttelee. Nyt rehellisesti en usko, että edes haluan luopua mun egosta, mutta olen iloinen että se on nyt tarpeeksi pieni, joten pystyn elämään sen kanssa tasapainossa. 

 Ihanaa oli myös huomata, että se mun huutaja ei ole ollut täysin pimennossa missään vaiheessa ja mä vihdoin tajusin,että aina kun mulle oli tullut se joku tunne, niin se huutaja oli vain korottanut ääntään ja egon oli ollut parasta vain kuunnella. Pienenä mä muistan että mun pahin pelko oli olla samanlainen kuin kaikki muut. Mun lempi leffa oli Kaunotar ja Hirviö koska Belle oli erilainen kuin kaikki muut ja se ei rakastunut siihen komeaan kuoreen ja mätään sisältöön, vaan kuunteli mielummin omaa tunnetta vaikka ulkokuori olikin karski. Noh kumminkin myöhemmässä vaiheessa ego astui kehiin ja luuli että ainut oikea tapa elää, on sopeutua kaavaan. Nyt jopa ego on tajunnut että parempi on vain kuunnella huutajaa.. Varmaan pahin tapa yrittää loukata muo on sanomaalla että mä olen samanlainen kuin kaikki muut. Tosin nyt kai toltakin meni pohja kun paljastin sen teille :) Se on muuten hauska tajuta tälleen kaks seiskana miksi lapsena joku leffa on ollut ultimate lemppari.. Toinen oli Pieni Merenneito ja nyt tajuan et miksi.. Voitte sitten siitä mietii omat johtopäätökset :D

 Mä ymmärrän nykyään mun Egon ja Huutajan ero ja voin nyt vähän listata tähän niitä eroavaisuuksia jos jotain kiinnostaa..

Ego ajattelee että itsearvo perustuu siihen mitä omistaa, ketä tuntee ja mitä muut ajattelee.. Huutaja tajuaa sen perustuvan siihen, että on itselle ja muille rehellinen, tekee sitä mitä oikeasti haluaa ja viettää aikansa niiden kanssa joiden kanssa tuntee yhteyden.. Huutaja tietää myös sen, että muiden mielipiteillä ei ole mitään tekemista oman elämän kanssa. Ego luulee saavuttavansa kauneuden ulkoisilla lisukkeilla. Vaatteilla, meikeillä ja erinnäisillä vippaskonsteilla.. Huutaja tietää mitä tarkoittaa "kauneus tulee sisältä päin". Ego tykkää tuomita muita. Huutaja tajuaa sen olevan vain pahan energian kylvämistä joka tulee bumerangina takas omaan elämään. Ego tykkäis vertailla ja kilpailla.. Huutaja tajuaa, että toiselle tapahtuvat hyvät jutut ei ole itseltä pois ja toiselle tapahtuvat huonot jutut ei tuo itselle mitään lisää. Ego tykkäis olla aina oikeassa, huutaja tajuaa, että väärässä oleminen vain opettaa, mikä ei ole ollenkaa huono juttu. Egon on vaikea antaa anteeksi. Huutaja tietää, että kaunan ja vihan kantaminen on sama, kun pitäis tulipunasta hiiltä kädessä, se ei satuta kuin itseä. Ego tahtoisi omistaa ja olla sidottuna tavaraan, huutaja haluaa olla vapaa.

 Toi listailu vois vielä jatkua, mutta mä uskon teillä olevan jo nyt pieni käsitys siitä mitä tarkoitan. Mä en tarkoita että olis nyt täydellistä tässä kulttuurissa heittäytyä täysin egottomaksi munkiksi.. Mutta mä vahvasti uskon, että monien elämä skidisti kirkastuis jos oppisi erottamaan toisistaan Egon ja Huutajan, sekä pyrkisi vähän tasapainottamaan niitä. Sosiaalinen media on egon temmellyskenttä ja sieltä voi helposti vielä päätellä kuin egot rulaa monien ihmisten elämää..

 Mun itsetutustumisen vuonna 2013 mun huutaja on tietoisesti polkenut alas mun egoa. Siihen on kuulunut ostamisen minimointi. Hyvinvoinnin maximointi. Mä olen oppinut olemaan täysin luonnollisena yhtä itsevarma kuin  "päntäytyneenäkin" Mä olen (ainakin yritänyt) pyydellä anteeksi muutamia mun egon tekemiä virheitä ja mä olen antanut anteeksi kaikille, enkä kanna enään kaunaa kenellekkään mistään. Olen ymmärtänyt että kaikki vastoinkäymiset tulee opettamaan meille jotain ja ainoot virheet mitä me tehään on ne josta me ei opittu mitään. Elämä on yks iso koulu ja onnellisuus tarkoittaa sitä, että sä pärjäät siinä koulussa hyvin. Mä olen oppinut miettimään aika paljon asioita energioiden kautta ja se ei ole mulle enään mikään uskon asia, vaa täysin reaalinen käsite. Yhteiskunnalliset paineet ei merkkaa mulle enään mitään ja mä tiedän, että jos mä teen asiat silleen miltä musta aidosti tuntuu, niin se on oikea reitti mun elämään.. Jos mulla ei olis vielä mun intohimo selvillä (projektini) ni mä luppan että olisin jo tyyliin australiassa tarjoilemassa onnellisena jossain ihanassa rantaravintolassa ja miettimässä mikä on mun elämän kutsumus. :D

Vuosi 2013 kasvatti itsevarman, kauniin, ihanan ja erilaisen nuoren naisen joka on löytänyt lapsuuden taian takasin elämäänsä. Se sai arvoisensa päätöksen kun Nellin kanssa saunottiin ja käytiin pulahtamassa meressä karistamassa pelot ja epävarmuudet pois. Istuttiin laiturilla kuukivet kätösissä ja toljotettiin pimeetä merta. Höpistiin tavoitteista ja unelmista. Mä olen niin kiitollinen että mulla on ainakin yksi yhtä "hihhuli" ystävä kun mä olen. Vuosi vaihtui saunan raikkaana, skumppalaseja kilistellessä ja ilmassa oli taikaa. Vuosi 2014 tuo meille tullessaan isoja muutoksia ja me ollaan niin valmiina!  

 Nyt mä sirryn uuteen vuoteen innokkaana ja vuoden teemakin on jo tiedossa. Voin kertoa sen teille sitten ensi vuonna. Nyt uskallan päästää mun egon tasoihin huutajan kanssa.. Uskon että oon jo tarpeeksi vahva, että osaan hyödyntää siitä niitä parempia pointteja, eikä se pääse jyräämään.. Taidanpa siis varata ajan kampaajalle ja ehkä ripset takas jos oikein pahikseksi heittäydyn.. Nyt mä tiedän, että kauneushommelit ei määrittele muo. Ne on vaan kivana bonarina :D

 Muuten Huutajasta olisin voinut käyttää nimeä Sielu myös.. Mutta tää olis ollut ehkä vähän raskaampi luettava. ;) Huutaja on hyvä.

 Ihanaa uutta Vuotta 2014 kaikille! Yrittäkää kuunnella enemmän sitä Huutajaa.. Sillä on teille niin hyvä suunnitelma.. Ego kyllä kestää pienen koulutuksen ;)

Kuunnelkaa nyt Ashtonii.. Kyl se tietää !

Kaapista ulos, Ystäväni Herbalife.

 Noniin, tarkoituksena ei ole leikkiä mitään ravinto/"täs on mun sapuskat" -blogia.. Mutta musta tuntui että mä jotenkin pimitän tietoa. Mä en ole tästä hirveesti jaksanut avautua, koska kommentit on ollut kutakuinki "suo on kusetettu" "sä olet mukana pyramidihuijauksessa" "toi on epätoivosten kotiäitien viimeinen oljenkorsi laihdutuksessa, miksi sä niitä vedät?" "syötkö sitten jotain muutakin?" "mä syön mielummin oikeeta ravintoa" "yritätkö sä laihduttaa ateriankorvikkeilla" jne. 

  Ei, mä en yritä laihduttaa keinotekoisilla ateriankorvikkeilla. Ja nykypäivän ravintouutisoinnin tulvan jälkeen syvästi ihmettelen jos joku yrittää???! Mä itseasiassa en oikein fiilaa tota laihduttaa sanaa, se on niiiiin old school. Kiristetään millon mistäkin aineesta ja kroppa joutuu käyttämään omia varastojaan, eläen jatkuvassa ravinnepuutostilassa. Ja arvatkaa mitä siitä seuraa? No ei mitään hyvää, alentunut immuniteetti, väsymys, huono elämänlaatu ja henkiset ongelmat jotka pyörivät ruuan ympärillä. Jos toi kuulostaa houkuttelevalta niin tää teksti ei ole sulle. Jos sä haluat ratsastaa tän päivän syömistrendin aallon harjalla niin kuunteles tää.. Kyse on pyrkimyksestä terveyteen, jonka sivutuotteena on solakka, hyvinvoiva, jaksava ja TERVE kroppa ilman ylimääräisiä kiloja. Katsokaas kuomaseni, kun kyse ei ole pelkästään siitä kuinka vähän ateriassa on mitäkin (kalorit/rasvat/sokerit), vaan siitä kuinka paljon sä saat siitä ravintoaineita.. TSADAAA!

 Ja kuten joku hoksottimet omaava lähipiiristäni varmaankin tässä vaiheessa jo arvasikin, kyllä, mulla on vähän asiaa Herbalifesta. Mutta ensin keskitytään vähän muuhun.

Mä täs mietin, miten mä välttäisin kaikki väittelyt aiheesta, ku ei jaksais. Sovittaisko niin, että mä en painota tätä minään asiantuntija tekstinä. Vaan päätän nyt tässä vähän taas vaihteeksi pohdiskella ääneen. Sä sitten voit tehdä omat johtopäätökset ja jatkaa omaa elämääsi. Toivottavasti hieman terveellisimmin, mut toisaalta ihan sama mulle.

 Taustatietona mulla on ehkä muutama kurssi aiheesta, asiasta kiinnostunut mieli plus internet, sekä kolmen vuoden henkilökohtainen kokemus. Yhteiskunnan vaatimaa minkään näköistä tutkinnon todistavaa lappusta mulla ei ole kourassa.

Niin kuin olen jo aikaisemmin maininnut, mä olen päättänyt selvittää onnellisuuden salaisuudet juuria myöten ja terveys nyt sattuu näyttelemään aikas isoa roolia hommassa. Ei pääroolia tosin, ihme ja kumma, ainakaan niin kauan kun sitä ei ole vielä kertaakaan kunnolla menetetty. Se on jännä homma et kaikki vaikean sairauden läpikäyneet huokuvat elämän iloa pelkästään sitä että he ovat terveitä.. Mut ei me muut. Terveyttä ei siis osata arvostaa jokapäiväisesti ja sen laiminlyönti on meille maailman helpoin asia. Millon sä olet viimeksi muistanut täydestä sydämmestä olla kiitollinen siitä että olet terve? Toistaiseksi…

 Vaikka mä vakaasti uskon siihen että sun ajatuksilla ja henkisellä hyvinvoinnilla on iso vaikutus terveyteesi (eikä tää enään ole mikän uskon asia, jopa tiede on todistanut ajatuksien ja energian vaikutuksen solutasolla), niin kyllä mä hyvin vakaasti puolustan tätä ravinnonkin merkitystä koko hommassa. Joten keskitytään siihen nyt toistaiseksi.

 Näyttää siltä et ihmiset pikkuhiljaa alkaa tajuamaan proteiinin merkityksen, mitä tulee lihasten kasvatteluun. Ja jep, proteiinia tarpeeksi kropassa = vahvemmat lihakset = rasvaa palaa tehokkaamin = miinus liikaläski = astetta terveellisempi kroppa.. Khyl, siitä on hyvä aloittaa. Mutta se ei ole kaikki. Varmaan jotkut muistaa puheet biologian tunneilta.. Ravintoaineet tarvitsevat toisia ravintoaineita kulkeutukseen/imeytyäkseen, kuten myös proteiinit tarvitsevat muita ravintoaineita jotta niistä saadaan tarpeeksi hyötyä jokaisessa niiden tehtävässä. Mä en nyt muista kuka tarvii ketäki ja tässä varmaan näkyy sen mun tutkinnon puuttuminen. Mut eniveis, maalaisjärjellä voisi päätellä että loppupeleissä ravinnon täytyy olla mahdollisimman monipuolista. Eikö? Ei pelkästään kaloreiden, proteiinien ja hiilareiden laskemista. Noilla pärjää kyllä kropan tuloksia hakiessa väliaikaisesti, mutta mitä tulee kestävään terveyteen, ne ei riitä.

 Jengi hakee nopeita tuloksia ja unohtaa terveyden.. Siinä ajatusmaailmassa mennään mun mielestä päin metsiä ja se on surullista. Onnellisuuden neuvo "elä hetkessä" ei päde tässä, vaan mielestäni on syytä ajatella asioita vähän pidemmälle jos kyse on sun terveydestä. Nyt poistetaan pari vikakuvaa päästä: Hoikka kroppa ei välttämättä ole terve kroppa. Vähärasvainen ja lihaksikas kroppa ei välttämättä ole terve kroppa. Lääketiede EI ole terveyttä edistävä! Ensinnäkin se on helvetillinen bisnes jonka talous heikkenee terveysvalistuksen määrän kasvaessa.. Siitä voitte laskeskella yks plus ykkösiä… Kysymys kuuluu: haluatko sinä hoitaa nyt terveyttäsi, vai myöhemmin sairauttasi?

 Nyt mieti parii kysymystä:

Kun tölläät ittees nakkena peilistä, oletko tyytyväinen kropan kondikseen? (vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta terveyteen)

Onko ihollasi kaikki hyvin? Aknee? Näppylöitä? Psoriasis?

Kynnet vahvat, hiusten kunto?

Pääkipuja? Mahan kanssa ongelmia? Suolisto toimii?

Oletko liian laiha ja ravinteet tai mikään muukaan ei vaan imeydy?

Hyppiiks pöpöt suhun eli sairasteletko jatkuvasti? 

Selluliittiä?

Väsymystä, energiat vähissä koko ajan?

 Jos et ole tyytyväinen johonkin noista sun elämässä, (vaikka lääkäri en olekkaan), niin voisin heittää villin veikkauksen että sä saat liian vähän ravintoaineita, sekä liikaa sitten taas kaikkia kuona-aineita ja muuta paskaa mikä luonnollisesti ei vaan kuulu sun kroppaan. Ja sitäpaitsi toi lista vois jatkua vaikka kuinka pitkään.. Noi halusin mainita koska ihmiset joilla noissa on vikaa, luulee olevansa täysin terveitä ja et vaan nyt huonolla tuurilla sattuu olemaan pari tällästä pikku ongelmaa. Niiden kanssa vaan pitää oppii elämään..

Ei, mä olen pahoillani mutta se ei nyt ihan niin mene.. Sun kroppa ja kaikki solut työskentelee yötä päivää pitääkseen sut terveenä, reippaana ja hyvinvoivana, mutta sä teet siitä niille hyvin vaikeata hommaa, jos sä et anna niille kunnollisia rakennusaineta. Tyhjästä on paha nyhjästä, olet mitä syöt, tiilitaloa ei pysty rakentaa paperista, vaikka kuinka takoo jne. mitä näit nyt oli.. get it?

Mä katoin just yhen dokkarin missä läjä jengii kieltäytyi kemoterapiasta ja syöpälääkkeistä sairauden yllätettyä.. Ne vaihtoi ruokavalionsa monipuoliseen, ravintorikkaaseen kasvisravintoon (mitkä oli kasvatettu luonnollisin menetelmin) ja sillä tavalla kukisti kasvaimet……….. Se pistää miettimään.

Mimmit valittaa selluliitistä.. Mitä te luulette että se on? No kuona-aineita, lisäaineita, sokerii, geenimanipuloitua "ravintoa" jne.. Kaikkee mikä ei tule normaalisti luonnosta.. Sun kroppa ei osaa handlaa niitä, varsinkaan jos sä et anna sille kaikkia sen tarvitsemia oikeita ravintoaineita. Plus sä et osaa juoda vettä tarpeeksi. Sukuvika ja geeniperimä my ass.. Ainut mitä sä tässä asiassa sun vanhemmilta perit on ruokailutottumukset.

Kymmenen vuotta sitten sä et tarkalleen tienny mitä suustas alas pistät, joten ei voi paljoa syytellä.. Mut nyt sulla on kaikki maailman informaatio sun taskussa, joten luulis vähän selvittelevän.

Esim tossa on pikku artikkeli Coca Colasta.. http://www.whydontyoutrythis.com/2013/09/what-happens-to-our-body-after-drinking-coca-cola.html Tekeekö enään mieli? Oikeesti se on semi helppoa jättää suurin osa paskasta pois sun ruokavaliosta kunhan vain uhraat pienen hetken selvitelläksesi "ravintosi" koostumusta. Ja kun sä olet sen kerran tehnyt, niin sun ei tarvitse enään stressata asiasta, vaan sä tiedät paremmin, eli sä syöt paremmin.

 Mä voin jo mielessäni kuulla teiän ajatukset: "Mut kun se terveellisesti syöminen on niin kallista!" 

- Riippuu vähän miltä kantilta sitä kattoo.. Mun mielestä homma on eläke säästämistä parhaimmillaan. Varsinkin tässä taloudellisessa jamassa. Kun pidät ravintoaineet nyt kohillaan niin et tarvitse vanhana lääkäreitä ja lääkkeitä.. Säästyy pitkä penni! Mä tiedän et just nyt toi lause puris muualla maailmassa paremmin kuin suomessa, kiitos meidän ilmaisen sairaanhoidon.. Mut hei, mistä tiedät mikä tilanne sitten on kun teikäläinen alkaa rypistyy….

 Noni, tässä vaiheessa me varmasti yhdessä nyökkäillään ja suunnitellaan ravintorikkaampaa huomista sekä terveämpää tulevaisuutta.. Eli, ei kun vain mittailemaan joka päivä vähintään 400g marjoja ja vihanneksia, mieluiten seitsemässä eri värissä plus kuidut ja tuoreita yrttejäkin olisi ihan hyvä lisäillä sine sun tänne mahdollisimman monipuolisesti ja muista terveelliset rasvat.. Sitten selvität sun proteiinin tarpeen.. Ja alat syömään sen mukaan proteiinia.. Kyllä, se on tärkee lihasten ylläpitämisessä ja kasvussa, mutta se on myös paljon muuta. Se on tärkeä osa sun kehon jokaista solua. Se varastoituu sun lihaksiin ja elimiin ja sun keho käyttää sitä kudosten rakentamiseen ja korjaamiseen, samoin kuin entsyymien ja hormonien tuotantoon. Tämä tärkeä tyyppi myös mahdollistaa sen, että veresi voi kuljettaa happea kaikkialle sun kehoon. Et ei varmaan tarvi sen enempää perustella riittävän proteiinin tärkeyttä? Mielelläni vielä suosittelisin kiinnittämään huomiota sen alkuperään ja suosittelisin sellasia missä ei ole mukana paljon tyydyttyneitä rasvoja. Huom. Liha ei ole ainut proteiinin lähde!

Tässä pari suuntaa antavaa proteiininlähdettä kaloreineen: 

(Ainiin ja muistakaa että kaikki proteiini mitä sä kurkustasi alas pistät, ei imeydy ruuansulatuksessa suhun.. Riippuu vähän siitä kuinka paljon sulla on niitä kuona-aineita suoliston ympärillä.. En ala huutelee tarkkaa prosenttii paljon imeytyy, riippuu tyypistä… Mutta siis ei lähellekkään kaikki.) Suosittelisin vertailemaan kaloreita ja proteiinejä suhteessa..

Noni siitä vaan suunnittelemaan päivän ateriat ja muista toistaa tämä joka ikinen päivä niin pysyt terveenä! Kuulostaa helpolta ja yksinkeitaiselta.. Tai sitten ei. Mulle toi kuulostaa ruuan laskemisen pakkomielteeltä joka romuttaa mun henkistä terveyttä.. Varsinkin kun mä tiedän että en kykene/ehdi joka päivä miettimään ruokaa tossa mittakaavassa.

Ja mun on ikävä kyllä vielä paljastettava että mun huonot uutiset eivät lopu tähän. "Monipuolisella kotiruualla pärjää pitkälle"- lause kuulostaa mielestäni ihan romanttiselta ja se on saattanut pitää paikkaansa ku meiän mummot on ollu nuoria, mutta seuraava kuva todistannee miksi mä epäilen vahvasti sitä. Ja ottakaa huomioon noi vuosiluvut.. Mä en tiedä onko noi tehnyt tuoreempaa tutkimusta, ei ole ainakaan mun tielle osunut.. Veikkaan kyllä että luvut eivät ole ainakaan parantunut.. Päinvastoin, laskenut kuin lehmän häntä. Siinä lopussa on mainittu muutama syy miksi asiat näin ovat.. Mä en jaksa nyt edes mennä niihin lisäaineisiin millä mm. kasvien väriä parannetaan.. Ja kyllä, luomukasvatuksessakin on läjä sallittuja lisäaineita.. Kalorit on pysynyt samassa, eli vuosi vuodelta me popsitaan tyhjempää ravintoa. Meidän ravinnon tarpeen määrä ei laske, pikemminkin nousee mitä kiireellisemmäksi ja hektisemmäksi tää elämä muuttuu.

 Nämä kaikki edellä mainitut seikat huomioiden on varmaan semi helppo ymmärtää, miksi maailmassa on melkein kaksi miljardia ylipainoista ihmistä ja luku jatkaa nousemistaan.. Plus sitten ne normaalipainoiset jotka muuten vain sairastelee kokoajan… Oletko sinä yksi heistä? ..Maasentavaa ja surullistä, i know..

Tässä vaiheessa mun olis varmaankin syytä esitellä teille se uljas Herbalife. Vähän valaista miksi se on maailmassa nopeiten leviävä lisäravinto. 

Herbalifen tuotteet ovat peräisin oikeasta ravinnosta eli ruuasta. Niillä on omat pellot missä ne kasvattaa kunnollisesti ravintonsa lähteet, eikä niihin tarvitse tunkea ylimääräisiä aineita koska ne kiikutetaan suoraan tehtaalle missä ne muutetaan solutasolle imeytyväksi ravinnoksi. Tarkalleen en tietenkään prosessia tunne, mutta jos et muhun luota niin miten sitten olis suomen verottaja. Herbalife maksaa ihan sitä ruoka veroa.. Voit käydä Life kaupassa kyselemässä, maksaako muut ravintolisät.. Epäilen. Noh sitten siinä pääpurnukassa lukee terveellinen ateria kyljessä. Nyt seuraavassa tehtävässä voit sitten kierrellä kaupassa ja etsiä muita tuotteita missä lukee sana terveellinen kyljessä.. Vähissä on, sillä WHO valvoo, että terveellinen ei saa lukea, jos tuote sisältää yhdenkään epäterveellisen ainesosan. Terveellinen ateria siis lupaa, että annos sisältää kaikki täydelliseltä aterialta vatimat ravintoaineet. Ja mä lupaan, kiitos menestyksensä, Herbalife on todennäköisesti maailman tutkituin seos ja lääkefirmat varmaan kusis hunajaa jos siitä löytyis yksikin epäkohta. Se on meinaan heidän bisnekselleen aika hälyttävää kun kymmenet miljoonat ihmiset alkavat voimaan hyvin ja määrä kasvaa räjähdysmäisesti koko ajan. Jaaaa tuotehan on ollut markkinoilla yli 30vuotta.. Et on ollut aikaa tutkia. Koko tarinahan lähti siitä ku yhen tyypin mama delas laihdutuslääkkeisiin ja se tyyppi päätti löytää terveellisen vaihtoehdon kunnossa pysymiseen. Niinkuin kaikki maailmaa paremmaksi muuttavat ideat, tämäkin lähti epäkohdasta, jolle oli keksittävä ratkaisu.. Tällä hetkellä niillä on maailman parhaimmat terveystieteiliät tutkimassa mitä meidän kroppa tarvitsee, koko ajan yhä useampi ja useampi huippu urhilija tukeutuu ravinnossaan Herbalifeen (mm. FC Barcelona - futisjengi ) ja mä olen henkilökohtaisesti tavannut Herbaa 16 vuotta popsineen melkein 70 vuotiaan mamman joka on huippu kunnossa. Nämä faktat riittää mun vakuuttelemiseen. 

 Plus tulokset puhuvat puolestaan.. Mä tutustuin tähän hommaan kolme vuotta sitten. Äiti pakotti kuuntelemaan yhteen herbailtaan, kävi järkeen ja päätin kokeilla. Olin silloin kuntosalilla duunissa paasaamassa liikunnan tärkeydestä ja mulla oli sellanen kehonkoostumus mittari käytössä.. Hehkutin uutta ravintoani yhdelle miespuoliselle kaverilleni, joka nauro minut "hurahtaneen" ihan lyttyyn.. Minä en siitä masentunut vaan päätimme pistää pikku vedon pystyyn.. Sen kumman kehonkoostumus oli kuukauden loppuun mennessä muuttunut radikaalimmin voitti ja toinen joutui ostaa toiselle kympin joululahjan (aika paha). Sääntönä oli että mä vetelin herbaa normi ruuan ohella ja tää haastajani jatkoi samaan malliin kuin hän näki parhaaksi.. Eli normi ruualla.. Mä en muista et vetikö hän jotain palauttavia treenin jälkeen.. Mä treenasin sen ajan aikana yhteensä 4 kertaa.. 23 päivän päästä mun rasvat oli tippunut 4 prosenttiyksikköä ja oli tullut 3 kiloa lihasmassaa lisää.. Paino ei ollut paljon tippunut, mutta hyvä olo tuntui ja näkyi peilissä.  Voitin luonnollisesti. Tää taisi olla se käännekohta mun elämässä milloin mun vartalotyyppi muuttui löysästä soikio-omenasta maapähkinäksi. Plus mä en ole ollut kipeä kolmeen vuoteen * Mun tulokset eivät edes ole mitään verrattuina joihinkin keisseihin mitä olen päässyt tässä muutaman vuoden aikana todistamaan.. Mulla ei ollut mikään niin paha lähtökohta. Ainii, cell U lossien ansiosta mulla lähti jäätävät menkkakivut. Eli käytännössä sekin oli korjattavissa riittävällä raudalla, calsiumilla ja c-vitaminillä. Vaikka tuote ei moista lupaakkaan.. Ainut mitä Herbalife sulle lupaa on riittävä ravinnonsaanti. Se nyt vaan sattuu vaikuttamaan niin moneen sun elämän osa-alueeseen.

* Mun terveydestä oli tullut jotenkin liian itsestään selvyys ja jenkeissä en enään vetänyt niitä säännöllisesti.. Siten kun tulin takas, käytin vain mun loput herbat enkä tilannut lisää. Ajattelin että kyllä mä nyt terveelisellä normiruualla pärjään vähän aikaa. Kesällä sitten meinas flunssa iskee ja olin ihan ihmeissäni.. Loppukesästä mun ihanat vartalonmyötäset mekot alko näyttää ällöltä ja kaikki vähän kiristi. En ollut sinut nahoissani ja se vei mielialaa alaspäin. Arvatkaa pari kertaa oliko herbat takas kuvioissa ja vähän äkäseen? Nyt tilane on melkein takas normaalissa ja rakas kroppani alkaa olemaan taas ihana <3  

Syönkö normaalisti? Kyllä, nytkin picnicissä. Ulkona muutenkin aika paljon.. Rakastan ruokaa.. Tottakai yritän syödä mahdollisimman puhtaasti ja olen jättänyt lihaa vähemmälle.. Kokkaamisen opettelen sitten kun mulla on perhe.

Liikunko? Tietenkin.. Ihan vaan että pääkoppa pysyy järjissään. Kesäsin juoksen, talvisin joogaan, nyt oon käynyt pari kertaa salilla pumppaamassa persettä ihan pinnallisista syistä.

Herkuttelenko? JEP! Mul ei oo miestä ni yks plus yks = suklaa ja jäätelö.. Mutta mä en stressaa koska tiedän että mun lihakset on ja pysyy kiitos herban.. Ja pakkohan sitä on pitää kurvit kohillaan.. Mä ihannoin vähän pehmeempää, muodokkaampaa ja tervettä naisen kroppaa.. Sitäpaitsi se on jännä kuin kaikki mieliteot loppuu ku sun kroppa saa kaiken mitä se tarvitsee!

Mä tulen vetämään koko loppu elämäni herbaa ja oon niin kiitollinen että olen tajunnut tän homman jo tässä iässä. Voin hyvin, näytän hyvältä, ei oo selluliittiä ja energiaa riittää. Muo ei ahdista vanheta koska toistaiseksi olen muuttunut vain paremmaksi vuosi vuodelta.. Ainiin, mainitsinko että ne maistuu aika helvetin hyviltä? En tiedä miten se on mahdollista, mutta en valita. Sitäpaitsi ne on aterialta edullisempia kuin normi ruoka.

 Nyt mä olen tullut tän asian kanssa ulos kaapista ja kertonut salaisuuteni. Ehkä te pidättä muo outolintuna, mutta suomalaiset tulee kaikessa vähän jäljessä sekä kaikkea aina epäillen.. Niin tässäkin. Mun kanssa on vihressä hurmiossa mukana jo kymmenet miljoonat ihmiset ja ei tarvitse ku mennä instagramiin selailemaan #herbalife  tai #herbalife24 niin tajuu vähän tätä juttua.. Jos mulla ei olis mun projektia, alkaisin tekemään tätä kunnolla työkseni. (ja joo ei ole mikään huijaus, olen kyllä ehtinyt tutustuu ansaintamalliin ja idiootimpaa on panostaa koko elämänsä tuntityöhön.. Mut en jaksa tässä sitä avaa) Mikä olis parempaa, kuin auttaa ihmisiä voimaan paremmin ja olemaan terveitä. Jenkkilässä pompsahtelee Herbalife 24 (eli niitten urheilusarjan) Personal treinereitä ku sieniä sateella. Joku kaunis päivä meiänkin treinerit tajuu.. Ja siis niitä on jo.

Maailma muuttuu ystäväiseni, niin tässäkin asiassa.

 Ainii ja aina kysytää miks niitä ei sitten myydä kaupassa.. Siksi koska tarvitset hyvinvointi ohjaajan alkuun.. Jos esim. sun kropassa on paljon kuona-aineita ja se saa kunnon ravintoa, voi tulla aluksi jonku näköisiä puhdistusoireita.. ym.. ja yksin voisit tulkita väärin. Lämpimästi suosittelisin etsimään käsiisi lähimmän Herbalife hyvinvointiohjaajan eli vaikka mut.

 Tulipahan avauduttuu.. huhhuh :D Mä toivoin et mun ei tarvii enää ikinä perustella tätä kenellekkään kaverille :D Jos joku haluaa että mä autan homman kanssa alkuun niin tunnen hyvii tyyppei herbalta ja voin itsekkin avaa vähän tätä hommaa.. Olit siten tuttu tai tuntematon ni rohkeasti viestii mulle, en pure. Välimatka ei haittaa ja voi opettaa suo itse tilaamaan myös, silloin niitä saa vähintään 25 prosenttia edullisimmin ;) 

jenni.m.sinkkonen@gmail.com

0401299664

tai sitten koodii naamakirjassa: Jenni Lifeline

Loppupa tää tylysti mut en jaksa enää.. 

Terveellisempää tulevaisuutta kaikille

Jepa 

p.s tää ei ole sit todellakaan mikään herban virallinen teksti, vain omaa pohdintaa. Ja nyt te tutkijat jotka menette googleen tän aiheen tiimoilta niin ette todennäköisesti löydä sieltä mitään mitä mä en ole nähnyt. Säästytte siis linkittelyltä. Ja jos tulee vastaan jotain negatiivista niin tutkikaas sitten myös mihin ne jutut on päättynyt ja kuka ne on pistänyt liikkeelle.. Jos kyseessä on lääkefirma ni miettikääpä niitten motiivei :D

Rohkealle Anonyymille vastaus

Mä sain mun edelliseen tekstiin Anonyymin kommentin joka meni näin: 

"Tuli väistämättä mieleen, että ehkä sun elämä vois olla vielä piirun verran parempaa, jos sen sijaan että "Muo ei ainakaa vois vähempää kiinnostaa muiden elämä", alkaisit kiinnostumaan myös muista kuin itsestäsi. Äkkiseltään tuntuisi, että voisit sillä saada aikaan myös muille parempaa fiilistä elämään, mikä puolestaan voisi tuoda uudenlaista sisältöä myös omaan elämääsi."

Vastaukseni: 

 Moi sinä rohkea Anonyymi, Kiitos että kirjoitit. :) Halusin vastata tälleen uudessa tekstissä, koska sulla on ihan hyvä pointti. Sä olet aivan oikeassa siinä, että muiden fiiliksen kohottaminen tuo uutta ihanaa sisältöä omaan elämään.

 Mutta epäilen että muiden vakoileminen netissä ja niiden ongelmiin ilman kysymättä puuttuminen ei tuo minkään näköistä sisältöä ja sitä tarkoitin kun minnuu ei voisi vähempää kiinnostaa muiden elämä. Muo kyllä kiinnostaa mun läheisteni elämä, mutta sen olen oppinut että jopa heidän elämäänsä en pysty millään tavalla vaikuttamaan, elleivät he itse sitä pyydä tai halua. Muiden asioihin puuttuminen ei enään kuulu tapoihini ja suosittelen sitä lämpimästi muillekkin. Yleensä se kääntyy turhaan pätemiseen ja oman "viisauden" pönkittämiseen mikä on taas yksi tapa viedä muilta energiaa, eikä antaa sitä heille lisää (tän mä voin selittää paremmin sitten kun pääsen taas avautumaan noista energioista)

 Eniveis, hyvin usein mulle kyllä tullaan kertomaan kaikkia henkilökohtaisia asioita. Joskus jopa sellaset ihmiset ketä en vielä silloin hyvin edes tunne.. Näin on ollut aina. Monelle ihmiselle mä en ole ainoastaan ripsentekijä, vaan se tyyppi kenelle saa joka kolmas viikko taas avautua kaikki omat jutut. En tiedä miks. Mulle on ilmeisesti helppo puhua, mä olen hyvä kuuntelemaan ja yleensä multa saa aika suoran kommentoinninkin. Ehkä siks. Ja muo kyllä kiinnostaa ne asiat ja aina mä olen otettu siitä, että jengi antaa mulle luottamuksensa. Sitäpaitsi mä olen oppinut sitä kautta paljon asioita. Ja homma toimii myös toiseen suuntaan.. Jos mulla on joku kriisi meneillään, niin ei ole kauan, koska saan avautuu sen niin monelle :D Puhumallahan ne kaikki jutut helpottuu, ja siks se on hyvin tärkeää että lähellä on niitä ihmisiä kenen kanssa voi jutella. Tai jos ei ole niin sitten on ammatti tyyppejä siihen, tai sitten voi vaikka tulla ottamaan mulle ripset :P

 Noh sitten on tämä mun blogi, mä pyrin kirjoittamaan tänne melkeimpä vain silloin, kun mulla on jotain tärkeämpää sanottavaa. Jotain mitä toivoisin muidenkin ymmärtävän. Voin tehdä sen ainoastaan oman elämäni kautta, jos haluan tehdä sen aidosti. Enkä voi kuin vain toivoa, että jengi tajuu ne pointit sieltä rivien välistä. Jopa " muo ei voisi vähempää kiinnostaa muiden elämä"- kommentilla pyrin saamaan lukijassa ärsyyntyneen fiiliksen ja sen ajattelemaan "no vittu ei muokaan kiinnosta muiden elämä" -Mikä taas toivottavasti johtais siihen että se alkais kiinnittää enemmän huomiota omaan elämäänsä. 

  Ai mistä mä päättelen että jengii kiinnostaa muiden elämä? No siitä että Seiska lehti on suomen luetuin lehti ja varmaan sadalla Life Style bloggarilla on aivan helvetisti lukioita.

 No eniveis, mä toivon että ne jotka lukevat mun blogia yrittävät mielummin ymmärtää mitä mä yritän sanoa, kuin vain sana tarkasti ottaa nokkiinsa jostain mun lauseesta. Mä viestin vahvasti siitä että mä pidän itseäni oman elämäni tärkeimpänä tyyppinä ja haluan keskittyy mun omaan elmääni. Mutta se täytyy huomioida, että mun läheiset ihmiset on mun elämä. Tällä mä toivon että muutkin alkaisi pitämään itseään oman elämänsä sankarina. Uskon että on vaikea vaikuttaa positiivisesti sun ympärillä olevien ihmisten elämään, jos et osaa pitää itsestäsi huolta ensisijaisesti. Blogin kautta mä pyrin viestittää mun hiffaamia asioita muillekkin ja mikä parasta, vain ne lukee joita kiinnostaa! Mun ei tarvitse tyrkyttää mitään elämänviisauksia kenellekkään.

 Ja joka kerta kun joku sanoo mulle että mun blogia on kiva lukea, mä tuun niin iloiseksi! Ja muutama on sanonut että mun kirjoitus sai ajatelemaan! Siinä se, tehtävä suoritettu, jos mä saan edes yhden ihmisen ajattelemaan pointteja, mitkä on mun mielestä tärkeitä, niin blogi on lunastanut tarkoituksensa! Ja se, hyvä anonyymi, kyllä tuo mun elämään uutta sisältöä, kiitos vain huolenpidostasi.

 No sit mites se, että mä olen viimisen vuoden aikana uhrannut aika pirun monta tuntia miettimiseen, miten tästä rakkaasta pallostamme saataisiin vähän parempi paikka elää. (huom. tässäkohtaa mielestäni ajattelen myös muitakin kuin itseäni) No mihin ratkaisuun olen päätynyt? Mielestäni siihen vaikuttaa kolme päätekijää: Järjestöt jotka auttaa siellä missä apua tarvitaan, yritykset jotka tekevät eettisiä ja luontoystävällisiä valintoja ja sitten tärkeimpänä ihmiset jotka tukevat edellä mainittuja. On myös mietitty sitä että onnellisemmat ihmiset saavat enemmän hyviä asioita tapahtumaan ja mikä olis parempaa kuin maapallo täynnä onnellisia ihmisiä. Mä jo nyt tiedän että tämä tulee olemaan mun koko elämän mittanen projekti ja mä olen hyvin onnellinen asian suhteen, koska mikä parempaa kuin se, että saa kannettuu oman kortensa kekoon parantaakseen muidenkin elämää.. Ja tähän ajatteluun tuskin kykenisin, ellen olisi ekana keskittynyt vain ja ainoastaan itseeni.

Mä olen 27 vuotias ja olen vasta viimisen vuoden aikana oppinut olemaan enemmä itsekkäämpi. Ja voin hyvällä omatunnolla suositella muillekkin. Mutta vain ja ainoastaan jos tajuu sen, että kaikki teot ja ajatukset mitä sä viljelet, tulee takaisin sulle ehkä jopa vielä vahvempina. Joku fiksu mulle joskus tokas "Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita" ja hyvä lukija, vaikka sä luit ton lauseen internetistä, suosittelen lämpimästi sisäistämään sen niin hyvin kuin mahdollista. 

 Joten nyt kysymys kuuluu hyvä Anonyymi, oletko vielä todella sitä mieltä että mun elämään ei tule uudenlaista sisältöä muiden jeesimisestä? Pitäisköhän mun vielä tunkea nokkani johonkin toisen asiaan?

 Mä uskon vahvasti että mun elämän sisältö on just hyvä näin :)

 Mä haluan kiittää sinua "rohkea" Anonyymi, että sit aikaan tämän kirjoituksen. Keskustelua on aina ihan hyvä käydä. Arvostaisinkin sitä toki, jos uskaltaisit käydä sitä omalla naamallasi. Niin kun minä käyn. Mun elämän ohje kaikille Anonyymeille; se mitä et uskalla omana itsenäsi sanoa, kannattaa varmaankin jättää sanomatta. (poikkeus taitaa mennä siinä jos tarvitsee neuvoa johonkin henkilökohtaiseen asiaan.. huom henkilökohtainen)

ystävällisin terveisin Jepa

Rakas julkinen päiväkirja 11.10.2013

  Tää on hauskaa. Mä en siis ole mikään päiväkirjan kirjoittelija luonne, mut mä kyl tykkään lukee mun omia tekstejä täällä. Ja näköjään tykkää hirvee läjä jengii myös. Varsinkin jos mun otsikkona on joku henkilökohtaisiin asioihin viittaava. Mä en ymmärrä.. :D Muo ei ainakaa vois vähempää kiinnostaa muiden elämä. Siks mä jotenki automaattisesti ajattelen et ei muitakaan kiinnosta mun elämä.  Tähän väliin olis varmaan sopivan vaatimatonta tokaista, että se mun elämä ei oo mitään ihmeellistä.. Mutta sehän olisi valehtelua. Mä oon ollut aina vähän sellanen tyyppi, että mulle sattuu ja tapahtuu.. Ei mitään pahoja asioita, mutta kumminkin. Mä löydän aina itteni aina mitä ihmeellisimmistä tilanteista ja mä tykkään siitä, niistä saa aina hyvän tarinan. Mikä tahansa tilanne on hyvä, kunhan se on hyvä tarinana. Joko se tarina on hieno hetki mitä sä haluat muistella sitten kiikkustuolissa, todella hauska läppä (vaatii kyvyn nauraa täysii itelleen) tai sitten se on hyvä opetustarina sun elämän janalla. Kaikki yhtä tärkeitä sun matkassa. Mä olen välillä pahoillani jengin puolesta kun ne ei osaa ettii niiden vastoinkäymisten opetuksia ja tarkoituksia, vaan keskityy ainoastaan valittamiseen. Asioilla kun on tapana toistaa itseään niin kauan kunnes läksy on opittu. 

 Mun ystävä lähetti mulle yks kerta sellasen kuvaviestin missä luki: If Hollywood made your life into a movie, would you even go see it?… If not, then it's time to rewrite the script.

  Mun elämässä on kyllä tullut tilanne, milloin tajusin että käsikirjoitusta täytynnee muokkaa hieman. Ei kokonaan muttamaan tietenkään, mä tarviin mun leffaan mun menneisyyden, sen takia mä oon se tyyppi mikä mä olen nyt. Takana on iso läjä opetustarinoita. Mä oon kyl skidisti ylpeä, että tajusin ton sanoman ennen kuin Juulia lähetti sen viestin :) Ja mä nyt kyllä voin rinta rottingilla sanoa, että todellakin menisin kattomaan mun leffan. Jatko on jo käsikirjoitettu, ainakin osin :)

 No eniveis mä oon aina välillä miettinyt että mistä tää mun tapahtumarikas elämä johtuu.. Päälimmäiset syyt taitaa olla: Positiivinen elämänasenne (vetää paljon kivoja ihmisiä puoleensa ja ärsyttää sopivasti katkerii ja omaan elämäänsä kyllästyneitä) Sisäinen halu seikkailuihin (Pyrin mahdollisimman usein sanomaan kyllä kiitos uusille kokemuksille ja tuttavuuksille) Sponttaanisuus ( Jossain vaiheessa päätin antaa ohjat elämän käsiin, hyvin harvoin suunnittelen mitään) ja ehkä sit se luotto siihen, että kaikki aina järjestyy parhaiten päin… Opetustarinat ehkä johtuu seuraavista luonteenpiirteistä: Impulsiivisuus (tee eka, sitten ajattele :D) Jääräpäisyys (pistän mun horoskoopin piikkiin; härkä) Malttamattomuus (kaikki nyt heti tai ei ollenkaan) jaaa ehkä Suorasanaisuus ( se on joko aidosti tai ei ollenkaan).. Nii, ei väldesti mitään hirveen pahoja, mut kelatkaa noi kaikki yhdessä :D Mut hei, ei kukaan oo täydellinen.. Ja sitäpaitsi mä työstän noita.. Malttamattomuus on jo semi hallinnassa, jääräpäisyyden tiedostan ja osaan soveltaa sitä :D Suorasanaisuudesta en ehkä haluu ees luopuu, mutta oon oppinut miettimään kuka ansaitsee sen ja Impulsiivisuus kävelee aika käsikynkkää intuiition kanssa, niin en oikein tiedä mitä siitä ajatella. Ehkä kyl pidän senki. :D

 Mun pari aikasempaa päivitystä on ollu jotain wannabe äiti teresa päivityksiä ja saarnaaminen kumminkaan ei ole tän blogin tarkoitus. Mä rupesin miettimään että mikä se tarkoitus nyt sit on, enkä keksinyt :D Päätin rajata kategorian siihen mitä mä itse haluan lukea jälkeenpäin. Ma tiedän että tän tarkoitus selvii sitten myöhemmin. (Huomaa maltillisuus :D)

 Nyt on taas aika summata viime aikojen tapahtumia:

Ensinnäki mulla on takana yks siisteimmistä kesistä ikinä!! Mä en osaa sitä selitellä sen kummemmin, mutta voin kertoa salaisen reseptin. Tein arjesta juhlaa, annoin aikaani vain tärkeimmille ja keskityin hetkeen. Samalla mun projekti meni omalla painolla eteenpäin ihan niinku ennustaja täti lupasi vuoden alussa (pitäkää vaan hörhönä - ei kiinnosta :D) Mä löysin itelleni paljon uusia mielenkinnon kohteita, tapasin siistejä tyyppejä, luin, opiskelin, ja hengasin itteni kanssa. Reseptin perään loraus viiniä, ni Vola! Aevan mahtavaa..

 Noni, puretaas vähän tota.

Keskittyminen hetkeen: Mä kesän alussa kelasin että voinko mä elää onnellisena tän kesän ilman räpsimättä kuvia ja päivittämättä mun tekemisiä. Saanko mä niistä yhtä paljon irti ilman että saan kerrottuun niistä muillekkin. Kännykän käytöstä on tullut paljon esiin keskusteluja, ja tuntuu et jengi elää tilanteessa kuin tilanteessa ainakin osin siellä bitimaailmassa. Mä en yleensä jaksa komppaa muiden kirjoituksia, vaan haluan kokeilla itse käytännössä. Niinpä mä testasin. Nyt otetaa huomioon, että itsehän löysin toista kymmentä tuhatta kuvaa koneeltani tossa joku hetki sitten. Ja ei, en harrasta valokuvausta. Vielä ainakaan. Nyt vain yritin olla mahdollisimman paljon läsnä keskityin muistamaan sen hetken, enkä sitä kuvanotto hetkeä. Oon tajunnut että tää lärvi ei tästä mihinkään muutu vaikka kuinka kuvais. No sainko mä enemmän irti? Uskon vahvasti niin. Täytyy kyllä myöntää, että olen kiitollinen kavereille jotka napsi jostain momenteista muutaman muiston ja kyllä itekkin ihan pari. Mutta tajuutte pointtini? Tulevaisuudessa en tiedä miten mun päivittelyt tulee etenemään, enkä todellakaan vaivaa päätäni sen miettimisellä. Mutta mä todellakin tiedän, että on paljon tärkeämpää luoda niitä hyviä hetkiä mun itteni takia, eikä niiden kuvien takia. Sitäpaitsi nyt mun muistoissa vuonna 2013 kesällä mä näytin helvetin hyvältä ja onnelliselta. :D

 Projektin eteneminen: Tiedäte kun päättää vaan jotain oikein vahvasti, silleen koko sydämmellä, niin hommat vaan alkaa menee oikeaan suuntaan omalla painollaan. San Franissa olessani ku asuin sen yhen juristin luona ja juteltiin tästä mun hommasta, niin se sanoi mulle about näin: Mä en muuta osaa sulle neuvoa kuin että sillon kun sulla on vahva visio, niin keskustele siitä mahdollisimman monen kanssa, koko ajan. Kukaan ei pysty tekemään sitä niinkuin sinä, mutta sä tarvitset niiden ihmisten neuvot ja ajatukset, jotka sun tielle osuu. Ja muista kuunnella niitä, sekä soveltaa… Ja niin mä olen tehnyt. Haha kaikkien kohalla ketä mä tapaan, niin mietin että mitä sen tyypin on tarkoitus mulle opettaa :D Yleensä opetus tulee kumminki rivien välistä, pitää vain osata soveltaa. Voi luoja, kuinka paljon mä luulin tietäväni vuosi sitten ja kuinka vähän mä oikeesti tiesin. Kuinka vääriin asioihin mä keskityin :D

 Projekti on muuttunut, luonnollisesti. Tai siis vois sanoa että kehittynyt. Monen mutkan ja neuvon jälkeen palasia on loksahdellut kohilleen ja loksahtelee koko ajan. Nyt mä en ole enään yksin tässä. Oon löytänyt paremman avun mitä edes uskalsin toivoa. Se ennustaja mamma puhui aika paljon mun projektista enkä jaksa siitä sen enempää avautua muuta ku et yks lause siltä mulla on koko ajan päässä; it's gonna get there and it will be better than you know. It's gonna be one magical ride for you. - Mä jo tapahtuneiden asioiden perusteella uskon sitä mammaa.

Luin ja opiskelin: Muo on jo aika pitkään kiinnostanut käsite onnellisuus ja niin näköjään kiinnostaa todella monta muutakin tyyppiä. Aiheesta on meinaan tehty aikas pirun monta tutkimusta. Niin pitkien kuin lyhkäisten aikavälien. Niin psykologisessa mielessä kuin fyysisessäkin. Tiede on tutkinut ja näyttää siltä että sitä on tutkinut itse kukin taho. Blogeissa kirjotetaan koko ajan onnellisuudesta ja kompataan pääosin The Seceret -kirjaa ja kaikkia sen sukulaisia. Työn mielekkyyteen ja vapaa-ajan korostamiseen törmää melkein joka päivä jossain kirjoituksessa. Ted-talkeissa löytyy lähemmäs 50 eri puhetta onnellisuuden tavoittelusta. 2010-luvun jengi on heränny käsitteeseen onnellisuus. Kuin kingiä! Paremman maapallon avaintekijänä on kumminkin onnellisemmat ihmisjoukot. 

  Eli siis materiaalia löytyy ja minähän opiskelen. Onnellisuus on iso osa Lifeline projektia joten mun on vähän niinku "täytyny" imeä tietoa siitä :D Voin sen sanoa, että onpahan muuten siistein aihe mitä mä olen ikinä opiskellut ja aidosti ihmettelen miksi aiheesta ei ole kurssia peruskoulussa? Sehän on kumminkin koko ihmis olemuksen perus tarkoitus, eikö?

Noh tän kirjoituksen tarkoitus ei ole paasata siitä sen enempää. Se saa ihan oman kirjoituksen joskus hamassa tulevaisuudessa ja voin jakaa mun havainnot aiheesta. Sitä odotellessa kaikki kiinnostuneet pistää googlen hakukenttään sanan Happiness ni alkaa löytyy ;).Englanniks löytyy paljon mielenkiintoisempia.

 Voin kumminkin nyt nopeesti summata pari (mun uskomuksen mukaan) pääpointtia: Onnellisuus ei todellakaan ole missään määrin päämäärä, vaan täysin ainoastaan tapa elää. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Ihmisen mieli on hyvin vaikeaselkoinen käsite johon vaikuttaa niin monet eri tekijät. Mutta jos haluat olla aidosti onnellinen, aloita mielen kouluttaminen. Pitkä ja vaikea homma mutta olet sen arvoinen. Onko mun mieli koulutettu? Ei todellakaan, sairas jääräpää :D Mut hiljaa hyvä tulee..

 Onneksi on iso läjä valmiita pointteja mihin kannattaa keskittyä, jos tavoittelee onnellisuutta. Havaintojeni mukaan kolme päätekijää ovat:

1) Keskittyminen hyviin hetikiin sun elämässä. Paino sanalla k-e-s-k-i-t-t-y-ä. Luuletteko että sanonta "aika kuultaa muistot" on ihan tuulesta temmattu. Jopa sun muisti pyrkii keskittymään niihin elämän hienouksiin.. Sitäpaitsi mitä enemmän niihin keskittyy sitä enemmän niitä löytää omasta elämästä. Vink vink

2) Tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen tulee esiin pääsääntöisesti kaikissa onnellisuutta koskevissa kirjoituksissa. Eteen on tullut monia, monia  tarinoita joissa ihmiset ovat puhjenneet kukkaan löydettyään itselleen tavoitteen. Meille ehkä hyvänä esimerkkinä voi toimia tää looking like a ladyboy-buumi. Ihan normi naikkoset saa yks kaks joka tuutista ravinto ja kuntoilu -tietoa siitä, kuinka kasvattaa habaa ja yks kaks BUM nekin haluaa olla siellä lavalla pullistelemassa. Sen jälkeen jokainen menee omaan blogiin kirjoittaa kuinka onnellisia ne on saavutuksestaan ja ei kuin uutta tavoitetta kehiin ens vuodelle. En tuomitse *kädet ilmassa* mut ihmettelen vaan että missä on jengin mielikuvitus..

3) Toisten auttaminen. Mä en usko et kukaan kieltää sitä hyvän olon tunnetta mikä on tullu joskus, jos on voinut omalla pienellä jeesillä auttaa jotain toista sen esteissä. Nyt jos siihen hetkeen ei ole keskittynyt niin ei ole osannut kunnolla rekisteröidä sitä hyvän olon tunnetta. Mutta siis monet tutkimukset osoittaa että pienet teot toisten eteen lisää tekijän onnellisuuden tunnetta. Joten ole siis itsekäs paskiainen ja tarjoo huomenna kaverille kahvit ;)

(Ja ei, tässä esimerkissä mulla ei oo mun projektin lehmä ojassa, vaan oikeesti tää nousee esiin melkein joka puolella)

Täs esim on hauska Ted -talk siitä:  How to buy happiness

Tähän väliin mun on nyt sitte pakko sanoo et en pidä itseäni yhtään minään asiantuntijana ja puhun vain oppimani ja omien ajatusteni kautta. Myöskin haluaisin jälleen kerran muistuttaa että ei kannata uskoa kaikkea mitä internetistä löydät, vain kehottaisin jokaista itse miettimään. 

 Äh vähän mä olisin voinu jauhaa viel kaikesta, mut säälin jo nyt teitä ku tää on niin pitkä. Yks läppä mun on kumminki pakko jakaa :D

No ku ajatellaan sitä paljon puhutua vetovoiman lakia (jos et oo vielä törmännyt kyseiseen sanaan niin taas kattele googlest) Mun elämässä se on aina toiminut. Jopa niin hyvin, että mun välillä tekee mieli kattoo taivaalle ja huutaa et "Really??? ooksä vittu tosissas??" En siis ehkä oo tiedostanut sitä enkä siis osannut käyttää sitä oikein. Enkä välillä veläkään osaa :D Mut joo.. Mites tää. Kun mä olin pieni ni mun mummolassa oli sellanen Maailman vahvin Nalle- kirjanen.. Ja se oli mun ultimate lemppari. Mä aina kuvittelin että Minä ja Maailman vahvin Nalle oltais kavereita ja keksittiin aina kaikkee touhuumista. Noh, mä olin viimeviikonloppuna kattomassa mun kaverin Nallen kiipeilykisoja, kun ne kerrankin oli suomessa. Nalle on yks mailman parhaimpii (tai mä oon kyl aika varma et paras) kiipeilijöitä. Ja tietenkin se voitti ne muut ihan helposti :) Iltasanomat sitten kirjoitti sen voitosta, voitte käydä yytsii sen tuosta …..Kiinnittäisin kumminkin huomiota siihen ihan viimeiseen kuvatekstiin.. "Maailman vahvin Nalle" Boom! Mulla on siis kaverina Maailman vahvin Nalle :D 

Ihanaa päivän jatkoa kaikille <3

 Ja jos te kelaatte et yeah right "tapahtumarikas elämä".. Niin luuletteko että mä haluun jakaa kaikkea :D Muut saa luvan väritellä, meitsi sensuroi.. 

-Jepa